Oppia ikä kaikki!

Vanha kansanviisaus kertoo paljon ja sopii myös tähän aikaan erinomaisen hyvin! Jatkuva oppiminen on päivän sana. Tulevaisuus on jatkuvaa oppimista. Jatkuva oppiminen ei rajoitu pelkästään työelämään, vaan se määrittää lähes kaikkien ihmisten elämää. Aina voi ja tuleekin oppia uutta ikään katsomatta. Sanontaa voi tietenkin tulkita monella tavalla. Lähtökohtaisesti jokainen päivä toki opettaa meitä tahtomattamme jollain tavoin. Se myös tarkoittaa, että ihminen on oppivainen läpi elämänsä.

Minusta piti tulla metsänhoitaja, mutta erityisesti lukion opo sai ajattelemaan myös muita vaihtoehtoja. Ajatuksissa ollut monipuolinen työ raikkaassa metsäluonnossa ei olisi kuulemma hänen mielestään ollut lopulta kovinkaan pitkäaikaista, vaan olisin lopulta päätynyt ”paperihommiin”. Itse kuitenkin valintani tein ja päädyinkin juristin opintoihin. Metsä on ollut kuitenkin kaiken aikaa rakas harrastus ja kiinnostuksen kohde.

Ammatinvalintaani en ole katunut, päinvastoin, mutta kun vuonna 2014 teimme sukupolvenvaihdoksen Pohjois-Karjalassa olevalla isäni kotitilalla, päätin toteuttaa vanhan unelmani metsäalan opinnoista. Halusin paitsi päivittää omaa osaamistani, niin myös selvittää mitä uutta alalla on tapahtunut ja tapahtuu Hain opiskelemaan metsätalousyrittäjän ammattitutkintoa, joka oli tarkoitettu erityisesti metsänomistajille. Ja mikä parasta, koulutus oli tarkoitettu suoritettavaksi työn ohella.

Koulutukseen osallistujia yhdisti kiinnostus metsään ja metsänomistajuus ainakin lähitulevaisuudessa. Ikäjakauma oli laaja, nuorista meihin jo hieman varttuneenpiin. Opiskelumotivaatio oli kaikilla korkealla. Joillakin meistä ei ollut juuri kokemusta metsänhoidosta ja metsänhoitotöistä, mutta tämä ei häirinnyt opetusta mitenkään. Päinvastoin siitä saattoi jopa olla hyötyäkin, kun yhdessä mietimme vastauksia aivan peruskysymyksiin. Opimme senkin, että metsänhoidossakaan ei ole yhtä totuutta ja että on mentävä luonnon ehdoilla.

Oppi menee perille miltei yhtä hyvin kuin nuorenakin ja kokemus tuo aina tiettyä varmuutta

Koulutus oli hyvin toteutettu. Keskiviikkoiltaisin kokoonnuimme perinteiseen luokkaopetukseen, jossa aiheet vaihtelivat vaikkapa ensiapukoulutuksesta luonnonhoitoon ja istuttamisesta puukauppaan. Opetus oli hyvin käytännönläheistä ja aiheet mielenkiintoisia. Oheismateriaalia jaettiin paljon myös moodlessa. Koulutus kesti hieman yli vuoden ja sinä aikana myös hoksit, moodlet ja wilmat tulivat käytännössä tutuiksi. Kerran kuukaudessa oli viikonloppu käytännön työharjoittelua, missä pääsimme tutustumaan eri metsätöihin ja metsäluonnon ihmeisiin käytännössä.

Opin itsekin paljon uutta ja sain lopullisen innostuksen luonnonhoitoon. Osana koulutusta suoritimme mm. luonnonhoitokortin, jossa testattiin mm. kasvien tunnistusta ja luonnon monimuotoisuuden huomioimista. Koulutus huipentui näyttöihin, jotka tapahtuivat siten, että omat näyttötyöt (mm. metsäverotus, tilakauppa, ensiharvennus hankintahakkuuna) tehtiin ja dokumentoitiin omatoimisesti ja sitten esiteltiin näyttöjen vastaanottajille näyttötilaisuudessa.

Omalta kannalta oli hienoa havaita, että oppi menee perille miltei yhtä hyvin kuin nuorenakin ja kokemus tuo aina tiettyä varmuutta ja kykyä löytää itselle olennainen. Perusta uuden oppimiselle on kuitenkin lopulta oma motivaatio.

Jatkuva muutos tavallaan pakottaa meidät kaikki jatkuvaan uuden oppimiseen; hyvä niin. Kehitystä ei voi, eikä tulekaan pysäyttää. Utelias asenne uuteen kannattaakin säilyttää läpi elämän! Uuden oppiminen on itse asiassa parasta elämässä. Monipuolinen jäsenkenttämme tarjoaa siihen erinomaisen mahdollisuuden! Oppiminen ei ole enää kiinni muusta kuin omasta asenteesta.