Myös ammattikorkeakoulut voivat nyt kerätä rahaa
1.4.2017 tuli voimaan lainmuutos, joka antaa ammattikorkeakouluille mahdollisuuden kerätä rahaa lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseen ja pääomiensa kartuttamiseksi. Yliopistoilla sama oikeus on ollut jo joitain vuosia.
Rahankeräys on luvanvaraista ja lupa voidaan myöntää yleishyödyllistä toimintaa harjoittavalle yhteisölle tai säätiölle yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi.
Ammattikorkeakoulun tai yliopiston voisi ajatella täyttävän yleishyödyllisyyden ehdon, mutta muutama vuosi takaperin poliisihallitus otti tarkasteluun yliopistojen silloiset rahankeräykset. Keskustelua käytiin siitä, voivatko valtaosin valtiorahoitteiset yliopistot kerätä rahaa, sillä laissa kielletään rahankeräys valtiolta, kunnilta ja kuntayhtymiltä. Asia ratkaistiin lopulta mainitsemalla yliopistot laissa erikseen. Nyt myös ammattikorkeakoulut on mainittu laissa luvallisena kerääjänä ja ne voivat hankkia rahoitusta samalla tavoin kuin esimerkiksi yliopistot.
Mitä rahankeräysoikeuden saaminen käytännössä merkitsee? Ovathan yritykset ja yksityiset henkilöt lahjoittaneet rahaa korkeakouluille ennenkin, esimerkiksi yliopistojen lahjoitusprofessuureihin. Laissa rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Ero entiseen siis syntynee ainakin siitä, että nyt rahankeräystä voi tehdä vetoamalla laajoihin joukkoihin aktiivisesti ja näkyvästi, ilman tarkempia sopimuksia rahan käytön kohteesta, vaikka toki raha tulee käyttää korkeakoulujen lakisääteisiin tehtäviin.
Toistaiseksi yliopistojen rahankeräystä on leimannut vahvasti niin sanottu valtion vastinrahoitus. Yliopistolakiuudistuksen myötä valtio pääomitti yliopistoja riittävän maksuvalmiuden, vakavaraisuuden ja luottokelpoisuuden turvaamiseksi. Tätä tehtiin paitsi kiinteistöjen ja irtaimiston siirroilla myös erillisen vastinrahoituskampanjan avulla. Lakiuudistuksen alkuvaiheen kampanjassa yliopistot saivat valtiolta 2,5 euroa jokaista keräämäänsä yksityistä euroa vastaan. Parhaillaan on käynnissä toinen pääomituskampanja, jossa valtio pääomittaa yliopistoja vastaavanlaisista lahjoituksista yhteensä enintään 150 miljoonaa euroa. Tällaiset vastinrahakampanjat ovat houkuttelevia yliopistojen toiminnan tukemisesta kiinnostuneille, sillä oman euron tukivaikutus moninkertaistuu.
Varainkeruu joutuu aivan uudenlaisen haasteen eteen, kun valtion vastinrahoituskampanjat ja niiden vipuvaikutukset loppuvat. Suomessa ei ole samanlaista lahjoitusperinnettä tai pääomia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa rikastuneet alumnit lahjoittavat merkittäviä summia alma materilleen. Toivottavasti vastinrahakampanjat eivät ammentaneet potentiaalisten lahjoittajien kukkaroja tyhjiin. Ehkä viime vuonna yksityishenkilöillekin voimaan tullut verovähennysoikeus yli 850 euron lahjoituksista korkeakouluille innoittaa lahjoituksiin hieman useammin myös Suomessa.
Yliopistot ovat kehittäneet varainhankintaansa koko ajan ammattimaisempaan suuntaan. Alumneja ja muita yksityishenkilöitä voidaan houkutella antamaan lahjoituksia yliopistolle samalla tavoin kuin vaikkapa Punainen Risti tai Unicef tekevät. Lahjoituksia voi tehdä kertasummina tai säännöllisesti kuukausittain. Yliopistot ovat perustaneet erilaisia rahastoja varsin täsmällisillekin tutkimusalueille, jotka voivat olla houkuttelevia lahjoituskohteita tietystä alasta tai teemasta kiinnostuneille.
Ammattikorkeakoulujen kannattaa tutustua muun muassa siihen, mitä yliopistot ovat tehneet ja millaisia keräyskeinoja ne ovat ottaneet käyttöön. Onnistunut varainkeruu edellyttää siihen panostamista, omien vahvuuksien ja potentiaalisten lahjoittajien tuntemista. Ammattikorkeakoulut ovat tiiviisti kiinnittyneet oman alueensa työelämään ja tästä voi löytyä pohjaa yhteistyön syventämiseen myös rahoituksessa.
Varainkeruulla on potentiaalia vahvistaa korkeakoulujen vaikuttavuutta ja vahvistaa siteitä ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Korkeakoulujen on osattava kertoa merkityksestään uudella tavalla ja saatava ihmisiä kiinnostumaan tekemisestään. Varainkeruu on ollut antamassa pontta muun muassa alumnitoiminnan kehittämiselle. Alumneja on houkuteltu osallistumaan uudella tavalla korkeakoulujen toimintaan, esimerkiksi mentoreina opiskelijoille.
Ammattikorkeakoulujen saaminen rahankeräyslain piiriin oli tarpeellinen lisäys. Sisäasiainministeriö selvittelee parhaillaan rahankeräyslain laajempaa uudistamista. Sen yhteydessä on hyvä saada lakiin vielä muutamia parannuksia. Kun korkeakouluilla on lain mukaan oikeus panna toimeen rahankeräyksiä, lupa voisi hyvin olla pysyvä, eikä viiden vuoden välein uusittava. Tämä vähentäisi hallintotaakkaa sekä korkeakouluissa että viranomaisilla. Samoin olisi syytä antaa korkeakouluille pysyvä oikeus kerätä rahaa myös pääomaan, ei vain erikseen nimettyyn toimintaan. Tämä mahdollistaa kerätyn rahan pitkäjänteisen ja joustavan käytön keskeisimpiin kohteisiin korkeakouluissa. Nyt oikeus kerätä rahaa pääomaan on voimassa vain vuoteen 2019.
Rahankeräysoikeus on korkeakouluille hyvä mahdollisuus tulovirtojensa monipuolistamisessa. Lahjoitukset tuskin kuitenkaan tulevat näyttelemään ihan lähitulevaisuudessa kovin isoa osaa rahoituspaletissa. Oleellista onkin, että kerätyllä rahoituksella ei tule olla negatiivisia vaikutuksia suoraan valtionrahoitukseen, vaan sen tulee antaa aito mahdollisuus toiminnan vahvistamiseen.