Luottaako valtiovalta koulutuksen järjestäjiin? – kannattaisi!
Ammatillisen koulutuksen reformi kehittää suomalaista ammatillista koulutusta ja työelämää. Tämä on varmasti yhteinen tavoite valtiovallalle, koulutuksen järjestäjille ja yksittäisille opettajillekin. Myös työ- ja elinkeinoelämä ovat tämän tärkeän asian takana. Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa kokonaisuutta ja ammatillisen koulutuksen järjestäjiä. Reformin yhteydessä uudistettavan rahoitusmallin on osaltaan tarkoitus terävöittää tätä ohjaamista. Hyvä näin, tavoitteiden tulee olla selkeät ja haluttua toimintaa saadaan usein aikaan tehokkaimmin, kun ohjaus sidotaan rahoitukseen.
Kun on asetettu tavoitteet, annettu valtuudet ja annettu resurssit, on aika osoittaa luottamusta. Luottamus tarkoittaa autonomiaa koulutuksen järjestäjille toteuttaa tärkeä tehtävä annetuilla resursseilla. Luottamus tarkoittaa myös kunnioitusta koulutuksen järjestäjien työnantajuutta kohtaan. Maamme koulutuksen järjestäjät ovat työnantajia ja ylpeitä tehtävästään. Koulutuksen järjestäjät vastaavat vastuuntuntoisesti järjestämiensä tutkintojen, koulutuksen ja muun toiminnan laadusta sekä jatkuvasta kehittämisestä. Tämä on ainutlaatuinen resurssi maamme osaamisen ja työvoiman turvaamisessa.
Ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä on esitetty ajatuksia siitä, että opettajien tehtäviä kirjattaisiin lakiin. Tämä rajoittaisi työnantajien työnjohto-oikeutta ja mahdollisuutta varmistaa toiminnan laatu joustavasti. Näiden ajatusten takana lienee ainakin osin ammattiyhdistyspolitiikka, millä halutaan tehostaa tietyn ammattiryhmän edunvalvontaa. Työntekijöiden edunvalvonnassa ei sinänsä ole mitään pahaa, päinvastoin. Tämän kaltainen edunvalvonta ei vain saa olla ohjaava tekijä maamme historian suurimman ammatillisen koulutuksen uudistuksessa.
Ammatillisen koulutuksen reformissa luodaan uusi pohja ja viitekehys ammatilliselle koulutukselle. Toteutus jää koulutuksen järjestäjien vastuulle. Määrittelemällä opettajien tehtäviä lakiin, syyllistyisi valtiovalta ennen näkemättömään mikrojohtamiseen lainsäädännön tasolla. Tämä olisi kestämätön tilanne ja totaalinen epäluottamuslause maamme koulutuksen järjestäjiä kohtaan.
Suomi tarvitsee nyt kasvua tukevia toimia ja toimijoita. Aivan kuten työnantajan on syytä luottaa työntekijöihinsä, on myös valtiovallan syytä luottaa kasvun mahdollistajiin – koulutuksen järjestäjiin. Luotankin hallitukseemme ja siihen että tämä kärkihanke ohjataan oikealla tasolla onnistuneesti maaliin.