» Uutishuone » Blogi » Laskijan mietteitä tes-neuvottelujen alla

Laskijan mietteitä tes-neuvottelujen alla

Harri Hietala

Vaikka työehtosopimusneuvottelut ovat siirtyneet toimialatasolle keskitetyistä sektoripöydistä, ajoittuvat neuvottelut pitkälti vajaan puolenvuoden jaksolle. Olemme juuri keskellä kierrosta, jossa osa aloista on jo sopinut työehdot seuraavalle vuodelle-kahdelle, osa vasta käynnistelee neuvotteluja. Yksityismuotoisella koulutus- ja tutkimusalalla olemme vasta käynnistelyvaiheessa.

Palkansaajien ja työnantajien tavoitteita sovitetaan yhteen

Työehtosopimusneuvotteluissa sovitetaan yhteen palkansaajien ja työnantajien tavoitteita kehittää työehtoja. Näitä ovat ns. sanotut tekstitavoitteet: esim. työajat, näiden järjestelyt, lomat ja muut poissaolot. Myös palkkausjärjestelmä, eli mihin perustuen kokonaispalkka muodostuu, on keskeinen työehto. Usein näilläkin muutoksilla on kustannusvaikutuksia. Sitten toisena ja usein julkisuuteen näkyvämpänä elementtinä on itse palkkaeurot.

Palkan osalta palkansaajan näkökannalta keskeistä on turvata ansion ostovoima. Ts. se, että ansioilla saa vähintään samat tavarat ja palvelut kuin aikaisemminkin, vaikka hinnat ja verot ovat muuttuneet. Työnantajan kannalta keskeistä on turvata kustannuskilpailukyky. Ts. organisaation tuottamien hyödykkeiden tuottaminen ja myynti kannattavasti markkinoilla. Pitkälti julkisesti rahoitetulla koulutus- ja tutkimusalalla tarkoittaen, että palvelut, joihin ollaan sitouduttu, kyetään tuottamaan annetulla rahoituksella. Myös tähän haetaan molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua.

Näitä ratkaisuja kehystää aina vallitseva taloussuhdanne ja osin siihenkin liittyen hintojen ja kustannusten nousu. Nyt elämme korkeasuhdannetta bkt:n noustua kuluneena vuotena reilua 3,5 prosenttia ja ennakoiden alkaneen vuoden kasvun olevan 3 prosentin luokkaa. Iso vaikuttaja tässä on korona ja tämän vuoksi tehdyt rajoitustoimet. Siten Suomenkin talouskasvun ennakoidaan painuvat 1,5-2 prosenttiin jo parin seuraavan vuoden aikana.

Julkisesti rahoitettujen palveluiden tuottamisen kannalta keskeistä on lisäksi julkisen talouden tilanne ennakoiden tulevaa kehitystä. Koronakriisissä julkinen talous on velkaantunut nopeasti, mikä täytyy saada hallintaan – varsinkin kun otetaan huomioon väestön ikääntyminen ja tämän aiheuttamat paineet julkiseen talouteen tulevaisuudessa. Toisaalta koulutus, tutkimus ja tiede investointeina ovat merkittävä osa ratkaisua haasteisiin.

Työehtosopimusneuvottelukierroksilla sovitaan alan taulukkopalkkojen – ovat usein minimipalkkoja – tasosta. Lähes poikkeuksesta sovitaan myös laajemmin palkkojen tarkastamisesta. Nykyään elementteinä on hyvin usein ns. yleiskorotus, jolla korotetaan kaikkia palkkoja, ja ns. paikallinen erä, jota voidaan paikallisesti suunnata vain osalle palkansaajista. On myös yleistynyt, että tes-neuvotteluissa sovittu malli on ns. perälauta, jota noudatetaan, jos paikallisesti ei päästä sopuun palkankorotuksista.

Tämä siksi, että toimialojen ja toimialan sisällä organisaatioidenkin tilanteet vaihtelevat suuresti nykyajan toimintaympäristössä.

Hinnat ja kustannukset nousussa

Inflaatio on ollut vuodesta 2013 alkaen lähes olematonta vuosia 2017 ja 2019 lukuun ottamatta. Viime vuonna hintojen nousu lähti kuitenkin kiihtymään. Niinpä pitkästä aikaa laajemmin keskustellaan inflaatiosta ja ostovoiman turvaamisesta myös tes-neuvotteluissa – kustannuskilpailukykyä unohtamatta.

Vaikka inflaatio on kiihtynytkin ja on osin hämärän peitossa, neuvottelukierroksella ei ole varaa yli suuriin korotuksiin. Sovitut palkankorotukset yhdessä sopimuskorotukset ylittävän ansiokehityksen (ns. liukuma) kanssa ovat välittömästi työnantajien kustannuksissa sekä siitä edelleen tavaroiden ja palveluiden hinnoissa. Tämä taas nostaisi edelleen ansioita nostaen kustannuksia ja hintoja. Oltaisiin palkka-inflaatiokierteessä, joka tuhoaisi nopeasti talouden kustannuskilpailukyvyn.

Inflaatiokehityksen epävarmuuteen vaikuttaa se, että taustalla on monia tekijöitä: patoutunutta kysyntää koronarajoituksista johtuen, tarjontakapeikkoja mm. mikrosiruissa, työvoimassa ja energiassa, kevennettyä rahapolitiikkaa, laajentuvaa päästökauppaa, ulkopoliittisia jännitteitä, epävarmana jatkuva koronatilanne, jne.

Palkkojen sopimuskorotus ei ole sama kuin ansioidennousu

Palkkojen sopimuskorotukset ovat eri asia kuin ansioiden nousu, sillä ansiot nousevat myös muutoin. Esimerkiksi palkkausjärjestelmä saattaa tuottaa ansioiden nousua jollakin perusteella ilman erillistä sopimista. Nohevan ja aikaansaavan palkansaajan ansiota työnantaja nostaa esim. palkitakseen ja motivoidakseen. Luonnollisesti työmarkkinoillakin kysyntä ja tarjonta vaikuttavat ansioon.
Siten palkkojen sopimuskorotusten ei tarvitse olla inflaation suuruisia. Esimerkiksi Sivistan sopimusaloilla sopimuskorotusten päälle tuleva ansioidennousu on ollut 1-1,5 prosenttia vuodessa viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana.

Yhden kierteen asiaan tuo vielä ansio- ja inflaatioperintö sekä ansioiden ja hintojen keskimääräinen nousu vuodessa. Tällä tarkoitetaan sitä, että vaikka kuukausitasolla ei enää nousua tapahtuisi, edeltävän vuoden aika tapahtunut nousu, nostaa kuluvan vuoden tasoa, kun verrataan vuodentakaiseen. Nyt tämä tarkoittaa sitä, että vaikka hintataso säilyisi joulukuun tasolla koko alkaneen vuoden vuosi-inflaatio olisi 1,6 prosenttia. Siten uusimmissa talousennusteissa onkin ennakoitu alkaneelle vuodelle noin 2,5 prosentin vuosi-inflaatiota. Toisaalta monissa Sivistan sopimuksissa viime vuoden kesäkuussa ja vielä joulukuussa tuli sopimuskorotukset. Siten pelkästään sopimuspohjaisesti kuluvan vuoden ansiot ovat reilut 0,9 prosenttia korkeammat vuositasolla ilman uusia sopimuskorotuksiakin.

Kun kaikki elementit, perustelut ja vaikutukset otetaan tes-neuvotteluissa huomioon, ovat ratkaisut aina löytyneet varsin helposti. Uskon vahvasti näin käyvän myös tällä kierroksella.

Jaa

Seuraa

Harri Hietala

Kirjoittaja on Sivistan ekonomisti.