» Uutishuone » Blogi » Koulutuksessa synkästä vuosikymmenestä haastavaan?

Koulutuksessa synkästä vuosikymmenestä haastavaan?

Harri Hietala

Vuosi vaihtui ja samalla vaihtui vuosikymmenkin. Kulunut vuosikymmen jää historiaan koulutuksen ja tutkimuksen julkisen rahoituksen synkkänä vuosikymmenenä. Tiettävästi ensimmäisen kerran koulutuksen rahoitus laski koko vuosikymmenen, kaikilla koulutusasteilla ja reaalisesti merkittävästi – 1,5 miljardia eurolla. Tämä on tarkoittanut sitä, että toimijat ovat joutuneet vähentämään henkilöstöään ja sopeuttamaan toimintaansa.

Suunnan muutoksesta huolimatta merkittävää pysyvää kasvua ei ole tulossa

Alkava vuosikymmen lähtee liikkeelle käännöksellä, jossa koulutuksen ja tutkimuksen julkiseen rahoitukseen ei kohdistu leikkauksia. Suunnan muutoksesta huolimatta merkittävää pysyvää kasvua ei ole tulossa. Vuonna 2023 koulutuksen rahoituksen reaalinen nousu on alle 200 miljoonaa euroa. Merkittävää nousua rahoitukseen ei ole odotettavissa pidemmälläkään aikavälillä väestön ikääntymisestä aiheutuvien menopaineiden vuoksi.

Samaan aikaan kuitenkin odotetaan koulutuksen järjestäjiltä merkittäviä tuloksia mm. vähintään toisen asteen tutkinnon saamiseksi kaikille, korkeakoulutettavien määrän nostamiseen ja jatkuvaan oppimiseen. Valtaosaksi tämä ilman näköpiirissä olevaa lisärahoitusta.

Joka vuosi ikäluokasta vajaa 10 000 jää ilman toisen asteen tutkintoa. Oppivelvollisuuden jatkamisella tähdätään vähintään toisen asteen tutkinnon saamiseen kaikille. Tältä osin on luvattu myös korvata koulutuksen järjestäjille kaikki kulut. Tavoitteiseen pääsemiseksi vaaditaan kuitenkin panostuksia varhaiskasvatukseen, peruskoulutukseen ja mm. sosiaalitoimeen. Reilun kolmen vuoden opinnoissa tämä tarkoittaa 30 000 kulloisenkin opiskelijan opintojen saattamista loppuun nykyiseen verrattuna.
Tavoitteeksi on asetettu myös korkeakoulutettujen osuuden nostaminen puoleen 25-34-vuotiaista. Tämä tarkoittaa vajaan 5 000 nousua korkeakoulututkinnon suorittaneissa kussakin vuosi-ikäluokassa. Viiden vuoden opinnoissa tämä tarkoittaa 25 000 kulloistakin lisäopiskelijaa.

Suomen panostukset koulutukseen suhteessa BKT:hen ovat kymmenenneksi korkeimmat kehittyneistä OECD-maista

Elinikäisen oppimisen vaatimukset tarkoittaneen niin ikään kymmenien tuhansien opiskelijoiden vuotuista lisäystä, jotta osaaminen olisi kilpailukykyistä ja pystyisi vastamaan mm. teknologisen muutoksen aiheuttamaan työmarkkinoiden muutokseen.

Siten puhuttaneen satojen miljoonien lisäpanostusten tarpeesta, jos tavoitteisiin aiotaan aidosti päästä. Suomen panostukset koulutukseen suhteessa BKT:hen ovat kymmenenneksi korkeimmat kehittyneistä OECD-maista. Osaamiseen nojaavana kehittyneenä taloutena Suomen koulutuspanostuksia tulisikin nostaa parin miljardin verran, jotta oltaisiin maailman kärjen tasolla.

Samaan aikaan on asetettu tavoitteeksi tutkimus- ja kehittämistoimintaan panostamisen nostaminen 4 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Nykyisillä tasoilla tämä tarkoittaisi julkisen panostuksen nostamista lähes miljardilla eurolla, kun yksityisiä panostuksia tulisi olla parin miljardin edestä enemmän.

Koulutuksen järjestäjien odotettavissa olevien resurssien ja tuloksellisten odotusten välillä on siten valtava ristiriita. Vaikka koulutuksen ja tutkimuksen rahoituksen lisäleikkauksia ei onneksi ole odotettavissa, ei alkavasta vuosikymmenestä ole helppoa odotettavissa koulutuksessa.

Ei, vaikka ymmärrys koulutuksen ja tutkimuksen merkityksestä hyvinvoinnille ja taloudellisiin haasteisiin vastaamiselle on lisääntynyt. Vähänkään tiukemman paikan tullen unohtuu, kumpiko tulikaan ensin – muna vai kana.

Jaa

Seuraa

Harri Hietala

Kirjoittaja on Sivistan ekonomisti.