Koulutuksen tarve on kasvussa – ei laskussa
Valtiovarainministeriö ja muut ministeriöt käyvät tällä viikolla kahdenkeskisiä neuvotteluja julkisen talouden suunnitelmasta pohjustaen samalla huhtikuun puoliväliriiheä. Kuten on ollut esillä mm. välikysymyksen myötä, viimeisimmät hallitukset ovat leikanneet merkittävästi koulutuksen rahoitusta. Rahoituksen kustannusvaikutuksista puhdistettu volyymi on tippumassa vuosien 2010–2011 tasosta 1–1,5 mrd. euroa vuosikymmenen loppuun mennessä.
Vaikka valtion talouden leikkauksia on tehty varsin juustohöylämäisesti, koulutuksesta on leikattu jopa hieman siivuaan paksummin – ja varsinkin julkisesta TKI-panostuksesta. Tätä on perusteltu mm. koulutuksessa olevien ikäluokkien pienemisellä ja muutoinkin koulutuksen tarpeen pienenemisellä. Aiemminhan mm. 1990-luvun laman syvimmässä vaiheessa tietoisesti lähdettiin panostamaan koulutukseen ja tutkimukseen sekä innovaatiotoimintaan.
Perusteluita ja tehtyjä valintoja voi kyseenalaistaa tulevaisuusskenaarioiden ja tilastotietojenkin valossa.
Muutos työelämässä ja osaamisvaatimuksissa on nopeutunut. Tuskin on ammattia, jossa osaamisvaatimukset eivät muuttuisi esimerkiksi tuote- ja palveluvaatimusten tai teknologisten muutosten myötä. Tarvitaan elinikäistä oppimista – monesti koulutuksen tukemana. Varsinkin jos työttömyys kohtaa rakennemuutoksen kautta, tarvitaan uudelleen kouluttautumista.
Aikuiskoulutustutkimuksen perusteella yli puolet eli 1,7 miljoonaa 18–64 -vuotiasta osallistuu vuosittain aikuisia varten järjestettyyn koulutukseen. Yli kolme neljäsosaa osallistuu nimenomaan ammatilliseen koulutukseen. Työvoimasta 60 prosenttia – 1,1 miljoonaa – osallistuu työnantajan tuella tapahtuvaan koulutukseen.
18–64 -vuotias kouluttautuu keskimäärin 9 päivää vuodessa (kokonaisuutena 30 miljoonaa aikuiskoulutuspäivää vuodessa). Tämä on ollut laskussa. Sen sijaan koettu tarve – ja nimenomaan ammatilliselle aikuiskoulutukselle – on ollut nousussa. Henkilökohtaisesti koettu tarve on matalampaa miehillä ja vanhemmilla ikäluokilla. Tämä ainakin osaksi korostaa julkisen koulutuspanostuksen tarpeellisuutta. Tarpeet eivät ole vähentymässä edellä kuvatun muutoksen myötä!
Pitkäaikaistyöttömien määrä nousi yli 120 000 henkilöön viime vuonna. Kehitys on kääntynyt nyt laskevaksi. Aluksi lasku tapahtuukin ”itsestään”, mutta työttömien ”kovan ytimen” kohdalla näin ei käy. Rakennemuutoksen myötä osaaminen on vanhentunut. Tarvitaan osaamisen päivittämistä ja muuntamista kokonaan uusille aloille. Lisäksi on tähän saakka kasvanut 160 000 piilotyöttömän joukko, joka haluaisi työtä mutta on luovuttanut aktiivisen haun suhteen. Varsinkin nyt kun työmarkkinat alkavat vetää, on kysyntä koulutuksellekin suurinta!
Koulutusiässä olevat ikäluokat eivät ole pienentyneet eivätkä ole pienenemässä ainakaan lähitulevaisuudessa! Peruskoulun aloittava ikäluokka on suurempi kuin päättävä ainakin vielä lähivuodet. Tänä vuonna 7 vuotta täyttäviä on yli 4 500 enemmän kuin 16 vuotta täyttäviä. Peruskoulua käy yli 540 000 lasta tänä vuonna.
Lukiokoulutuksessa on yli 100 000 opiskelijaa. Tutkintotavoitteisessa ammatillisessa tai korkeakoulutuksessa opiskelee 600 000 opiskelijaa. Tutkintotavoitteisessa koulutuksessa on kokonaisuutena yli 1,2 miljoonaa koululaista ja opiskelijaa.
Nykyisen väestöennusteen valossa koulu- ja opiskeluiässä olevat ikäluokat kasvavat vielä ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Ennakoitavissa on, että tällöin koulutusiässä on tuhansia – jopa 20 000 – henkilöitä nykyistä enemmän (ilman että opinnot nopeutuvat). Siten koulutuksen tarve ei vähene tutkintotavoitteellisenkaan koulutuksen osalta.
Toivottavasti virkamiehet ja poliitikot kykenevät harkitsemaan uudestaan koulutuksen ja tutkimustoiminnan suhteen tehtyjä ratkaisuja. Mikäli emme halua tyytyä 1,5–2 prosentin vaatimattomaan BKT-kasvuun tarvitaan rohkeita investointeja tärkeimpään pääomaamme – osaamiseen. Suunta on käännettävä!
Ilman näitä panostuksia tuottavuuden nopeampi kasvu ja maailmanmarkkinaläpimurrot ovat entistä kauempana. Eikä työllisyyttä saada nousemaan julkisenkin talouden kannalta kestävälle tasolle.