Koulut, hyödyntäkää vanhempia koulun arjessa

Äiti, sä et ainakaan tuu vanhempainiltaan! Onko teidän pakko tulla sinne mun arviointikeskusteluun? Antakaa mun päättää mun asioista itse!

Tällaisia kommentteja saatamme kuulla teini-ikäisten lastemme suusta, kun olemme vanhempina osallistumassa koulun vanhempainiltaan tai arviointikeskusteluun. Teini-ikäisen toki kuuluukin kapinoida vanhemmilleen, mutta kannattaa pysähtyä kuuntelemaan, mitä nuori oikeasti haluaa sanoa.

Vanhempainliitto tapasi strategiatyönsä yhteydessä paljon lapsia ja nuoria. Esitimme heille kysymyksen: ”Miten haluaisit, että vanhempasi olisi/olisivat mukana koulutyössäsi ja koulun toiminnassa.” Vaikka ensimmäinen vastaus saattoi olla ”ei mitenkään”, pintaa syvemmälle raaputettaessa nuoret antoivat upeita vastauksia.

Nuoret antoivat meille selkeän viestin siitä, että vanhempien tulee osallistua niihin koulun toimintoihin, tapaamisiin ja tapahtumiin, joihin heidät kutsutaan. Vanhempien tulee lukea Wilmaa ja kysyä, miten koulussa menee. Osallistumalla, kysymällä ja välittämällä vanhemmat osoittavat arvostavansa nuoren koulutyötä ja nuorta itseään. Lisäksi nuorten mielestä on aika coolia, jos vanhemmat (kunhan eivät omat) käyvät koululla ja huomioivat nuoria. Ei mikään kevyt viesti, sanoisin!

Toinen vahva viesti tuli esiin viime keväänä TATin Nuorten tulevaisuusraportti 2017 -julkaisussa. Julkaisun mukaan yläkoululaiset nojautuvat tulevaisuuden valintoja tehdessään vahvasti vanhempiin, sukulaisiin ja ystäviin. Nuorista lähes 80% kertoo arvostavansa vanhempiensa saavutuksia työelämässä. Vanhempien teot ja työelämän valinnat koskettavat siis nuoria.

Vanhempien osallistuminen koulun toimintaan vähenee merkittävästi lasten siirtyessä yläkouluun, vaikka opetussuunnitelman perusteiden vahvat kirjaukset vanhempien osallisuudesta ovat yläkoulussakin normi. Yläkouluikäisten vanhemmat ajattelevat usein, että antavat nuorelle enemmän vastuuta koulunkäynnistä ja jättävät osallistumisen vähemmälle. Samalla koulun ammattilaiset saattavat tulla vahvistaneeksi tätä viestiä painottamalla nuorten omaa aktiivisuutta ja vastuunottoa.

Nuoret kuitenkin tarvitsevat vanhempien tukea ja yläkoulussakin vanhempien osallisuuden tulisi olla keskeinen osa koulun toimintakulttuuria. Parhaimmillaan hyvä kodin ja koulun yhteistyö ja vanhempien verkostoituminen tukee niin nuorten koulunkäyntiä, opettajien työtä kuin vanhempien omaa kasvatustyötäkin. Lisäksi se voi tukea erinomaisella tavalla nuoren tulevaisuuden valintoja. Mutta toimiakseen yläkoulussa yhteistyö kaipaa uudenlaisia tekemisen tapoja.

Koulut, hyödyntäkää vanhempia koulun arjessa: Pyytäkää heitä kouluun kertomaan ammateistaan tai muusta osaamisestaan. Kerätkää halukkaiden vanhempien työpaikoista TET-pankki, josta voi valita itselleen mielekkään TET-paikan. Lähettäkää nuoret ryhmissä tutustumaan vanhempien työpaikkoihin ja teettäkää käynnistä esittelyvideo muille. Kysykää oppilaskunnalta (ei pelkästään hallitukselta), miten vanhemmat voisivat olla koulun toiminnassa mukana ja toteuttakaa yhteistyötä nuorten toivomalla tavalla. Pyytäkää myös vanhemmat ideoimaan ja suunnittelemaan yhteistyötä. Vahvistakaa viestiä siitä, että vanhempia tarvitaan nuorten koulutyön tukena myös yläkoulussa.

Ja vanhemmat, muistakaa, että teitä tarvitaan! Osallistukaa vanhempainiltoihin ja arviointikeskusteluihin, kun kutsu käy. Kuitatkaa koemerkinnät ja poissaolot. Kyselkää koulunkäynnistä, kavereista ja tulevaisuuden valinnoista. Olkaa käytettävissä.

Meillä – koululla ja kodeilla – on yhteinen tehtävä. Yhteistyössä voimme tukea lasten ja nuorten koulupolkua parhaalla mahdolli