Koronan lapset ansaitsevat pitkäjänteistä koulutus- ja tutkimuspolitiikkaa

Eduskuntavaaleihin on tätä kirjoitettaessa 655 päivää, edellisistä taas on ehtinyt kulua 794 eli vaalikausi on reilusti jo puolivälissä. Rinteen-Marinin hallitusohjelmakin on ehtinyt täyttää kaksi vuotta. Tuskin kukaan osasi Helsingin keskustakirjasto Oodissa järjestetyssä hallitusohjelman julkistustilaisuudessa arvata, millaisen käänteen vaalikausi saikaan maailman laajuisesta pandemiasta.

Marinin hallitus kokoontui puoliväliriiheen huhtikuun lopussa. Ennätyspitkästä riihestä ei lopulta saatu muuta konkreettista ulos kuin lupaus siitä, että ”koulutuksesta ei leikata”. Sekin lupaus suli siihen, että tosiasiallisesti tiederahoituksen leikkaus kohdistuu myös koulutukseen.

Uusi tiede- ja kulttuuriministeri Kurvinen on toki luvannut, että säästöt toteutetaan yhteistyössä, mahdollisimman vähän vahingoittavasti. Leikkaus on kuitenkin aina leikkaus, eikä se siitä puhumalla muuksi muutu. Kun huomioidaan vielä tieteen veikkausvoittovarojen väheneminen, on tosiasiallinen leikkaus yliopistorahoitukseen merkittävä.

Ylipäänsä hyvä kysymys on, miksi Suomen mahdollisuudet uutta tietoa tuottavaan tutkimukseen on sidottu rahapelitoiminnan tuottoihin? Rahapelituottojen alenemisen vaikutus yliopistoissa tehtävään tutkimukseen on moninkertainen verrattuna kehysriihessä päätettyyn 35 miljoonan tiederahoitusleikkaukseen.

Suomen Akatemian valtuuksien leikkaus veikkausvoittovarojen pienentymisen johdosta aiheuttaa 105 miljoonan euron leikkauksen yliopistoihin. Tämä vastaa noin 7,5 prosenttia yliopistojen kaikesta tutkimusrahoituksesta. Suuruusluokkaa kuva se, että summa vastaa Jyväskylän yliopiston kaikkea tutkimusta tai puolta lääketieteen tai tekniikan tutkimuksesta. Kyse on siis todellisista koulutusleikkauksista.

Puoliväliriihessä oli tarkoitus tehdä päätös veikkausvoittovarojen tulevaisuudesta, sekin päätös siirtyi loppuvuoteen. Erkki Liikasen johtama työryhmä esitti helmikuussa ensisijaisesti, että Veikkauksen tuotot siirretään valtion tuloihin vuodesta 2024 lähtien. Edunsaajien rahoitus myönnettäisiin jatkossa valtion budjetista tavanomaisen budjettikäsittelyn perusteella. Olemme Sivistassa kannattaneet muutosta. Ei ole sivistysvaltion merkki, että tieteen, taiteen, kulttuurin, urheilun ja nuorisotyön rahoitus riippuu suomalaisten pelihaluista.

Odotimme hallituksen puoliväliriihestä myös selkeitä linjauksia siitä, millaista koulutus- ja tutkimuspolitiikkaa loppukausi tehdään ja miten koronan pitkäaikaisvaikutukset huomioidaan. Hallitusohjelman toteuttamisessa OKM on ollut nimittäin ripeä. Lähes kaikki hallitusohjelmassa sovitut hankkeet ovat joko maalissa tai loppusuoralla. Samaan aikaan koronakriisi on ravistellut yhteiskunnan rakenteita perustavanlaatuisesti.

Koulutus- ja tutkimuspolitiikassa olisi nyt keskityttävä paitsi akuutin kriisin hoitoon myös koronan pitkäaikaisvaikutusten ennakointiin ja ennaltaehkäisyyn. Irrallisia kehittämishankkeita ja uudistuksia on arvioitava kriittisesti. Se, että hallitusohjelmaa toteutetaan edelleen samalta pohjalta kuin sitä laadittaessa, ikään kuin koko koronakriisiä ei olisi, ei ole kestävää.

THL teki aikoinaan pitkäaikaistutkimuksen 90-luvun laman vaikutuksista. Laman lapset -tutkimus kertoo, että peräti joka viides vuoden 1987 ikäluokasta oli saanut hoitoa mielenterveysongelmiin ja neljäsosalla oli jonkinlainen merkintä rikos-, sakko- tai tuomioistuinrekisterissä. Korona-ajan lapsista voimme vasta arvata, millaisia vaikutuksia arjen muuttumisella on ollut. Mutta ammattilaiset ympäri Suomen kertovat, että pahoinvointi on kasvanut, yksinäisyys lisääntynyt ja moni nuori kokee, ettei ole tervetullut minnekään.

Siispä, hyvä hallitus, on tekojen aika. Viimeistään syksyn budjettiriihessä tarvitaan päätöksiä, eikä uusia työryhmiä. Koulutuksen järjestäjät ja korkeakoulut tarvitsevat riittävät resurssit ja voimavarat syntyneen osaamisvajeen paikkaamiseen sekä lasten ja nuorten kohtaamiseen. Arvioidaan uudistushankkeita kriittisesti, annetaan työrauha akuutista kriisistä selviämiseen ja tukea omaehtoisen kehittämistyön eteenpäin viemiseen.