» Uutishuone » Blogi » Kimmo Levä: Digiloikan next step – kopioinnista konseptointiin

Kimmo Levä: Digiloikan next step – kopioinnista konseptointiin

Kimmo Levä

Korona-pandemiasta ei ole paljoa hyvää sanottavaa. Jotain kuitenkin. Se osoitti, että ihmiset ja organisaatiot pystyvät muuttamaan toimintaansa ja sopeutumaan nopeastikin uusiin tilanteisiin, kun on pakko. Lisäksi korona edisti digitaalisten työtapojen ja palvelujen käyttöönottoa paremmin kuin millään suunnitellulla kehityshankkeella olisi ollut mahdollista saada aikaan.

Löysimme nopeasti fyysiselle toimintaympäristölle korvaavat ratkaisut digitaalisilta alustoilta. Tutuksi tulivat tapaamiset TEAMSeissa ja Zoomeissa niin töissä kuin vapaa-ajallakin sekä tuotteiden ja palvelujen hankkiminen verkon kautta. Kuluneesti voi todeta, että otimme koko ihmiskuntana huomattavan digiloikan.

Organisaatioiden on asemoitava uudelleen suhteensa digitaalisiin palveluihin

Nyt kun Korona on siirtymässä osaksi yhteistä koettelemusperintöämme ja arki on pandemian osalta palaamassa normaaleille urilleen, monen organisaation on asemoitava uudelleen suhteensa digitaalisiin palveluihin. Korvaako digitaalinen palvelu edelleen fyysiset ratkaisut? Palaammeko taikaisin vain fyysisen maailman ratkaisuihin? Siirrymmekö hybridiin, jossa digitaalinen vaihtoehto jää fyysisten ratkaisujen rinnalle? Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia, sillä osaamista sekä fyysisessä että digitaalisessa toimintaympäristössä toimimiseen on sekä palvelujen käyttäjillä että niiden tarjoajilla.

Pandemian aiheuttamassa pakkotilanteessa ei ollut mahdollista tehdä päätöksiä ja toteuttaa ratkaisuja toimintaympäristön vahvuus- ja mahdollisuusanalyyseihin perustuen. Tämän seurauksena digiloikat ovat pandemian jälkeen lyhentyneet. Monilta osin olemme myös kääntäneet loikan suunnan. Olemme palaneet tuotannoissa ja kulutuksessa malleihin, jotka olivat ennen pandemiaa ainoita vaihtoehtoja.

Digitaalisuus laajentaa palveluiden käytön mahdollisuuksia

Digiloikan lineaarinen jatkuminen edellyttää sitä, että digitaaliset vaihtoehdot asemoituvat fyysisten palvelujen rinnalle. Niiden tehtävä ei ole korvata fyysisiä palveluja, vaan laajentaa palvelujen käyttäjien ja tarjoajien mahdollisuuksia. Tämä edellyttää pysähtymistä miettimään palvelukonsepteja, jotka perustuvat vain ja ainoastaan digitaalisen toimintaympäristön vahvuuksiin, joita fyysinen toimintaympäristö ei tarjoa.

Näitä vahvuuksia on huomattava määrä. Merkittävimpiä ovat maan- ja maailmanlaajuinen saavutettavuus 24/7, sisältöjen tekemisen ja ylläpitämisen edullisuus ja nopeus, kasvumahdollisuuksien rajattomuus, palvelujen käytön helppous ja palvelutarjonnan skaalautuvuus. Näiden vahvuuksien ja niihin sisältyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää, että luovumme korona-ajan digiloikassa toteutuneesta ajattelusta, jossa fyysinen palvelu kopioitiin sekä sisällön että muodon osalta verkkoon.

Jos taidemuseo keksittäisiin vasta nyt, millainen se olisi?

Digiloikan next step edellyttää aikalisää konseptoinnille, jossa ajattelun lähtökohta esimerkiksi taidemuseotoiminnan osalta on: jos taidemuseo keksittäisiin vasta nyt, millainen se olisi sisällöiltään, rakenteiltaan ja palveluiltaan? Vahva epäilykseni on, että tässä tilanteessa ensimmäinen pohdittava asia ei olisi, mistä saamme tontin ja kuinka järjestämme arkkitehtuurikilpailun.

Jaa

Seuraa

Kimmo Levä

Kirjoittaja on Kansallisgallerian pääjohtaja

 

Kuva: Jenni Nurminen