Ihmisen luovuus ansaitsee tulla nähdyksi – kirjamessuilta löydetty Paimion viisas

Ei siitä mihinkään pääse, ihminen on kyllä kekseliäs olento, jolta löytyy luovuutta, innostusta ja ratkaisuja mitä moninaisimpiin asioihin ja tekemiseen. On sitten kysymys päivänpolitiikkaa irvailevista meemeistä, lääkekehityksen pitkäjänteisyyden synnyttämistä läpimurroista, kakkujen mielikuvituksellisista koristeluista, avaruuteen singotuista satelliiteista tai ajatuksia ravisuttavista taideteoksista. Lista on jatkuvasti täydentyvä ja se kattaa ihmiskunnan koko elämänkirjon.

Joskus yön hiljaisina hetkinä sitä tulee pohtineeksi, mitä kaikkea ihminen voisikaan vielä ratkaista, kun käytössämme on melko lailla loppumaton mielikuvitus, uteliaisuus ja luovuus sekä siitä kimpoava tekeminen. Maailmassa riittää kyllä ratkottavaa! Luovuuden, tekemisen ja ratkaisujen lisäksi myös oikealla ajoituksella on tärkeä oma roolinsa siinä, miten ihmisten aikaansaannokset jäävät elämään tai vaikuttamaan kollektiiviseen muistiimme. Puhumme sitten tieteestä, taiteesta tai arkipäivää helpottavista ratkaisuista.

Hermoja kuluttavat mietteet

Viime syksynä Turun kirjamessuilla käteeni tarttui vihreä pieni kirja. Sen nimi herätti kiinnostuksen ja pakotti minut avaamaan teoksen. Pari riviä luettuani syntyi ostopäätös ja kirjan lukeminen vahvisti ajatusta siitä, että maailmasta löytyy uskomaton määrä kekseliäitä ja luovia ihmisiä, joista suurin osa jää tuntemattomiksi sekä aikalaisilleen että myöhemmille sukupolville. Kyseinen pieni kirja on Johanna Lehto-Vahteran toimittama kirja nimeltään ”Hermolepuutusta – August Pyölniitun ajatuksia.” Takakannesta selviää, että Pyölniittu oli vuosien 1887-1979 välisenä aikana Paimiossa elänyt pienviljelijä ja itseoppinut tiedemies, mutta myös keksijä ja kirjailija. Juha Hurmeen kiinnostavan esipuheen jälkeen pääsee tutustumaan Pyölniitun ajatuksiin, joita kirja esittelee. ”Jos ajatuksia alkaa kiusallisesti askarruttaa joku perin tärkeältä tuntuva asia, jonka jatkuva ajatteleminen ei johda mihinkään hyödylliseen tulokseen, rasittaa sellainen aivoja kohtuuttomasti. Irtipääseminen tällaisesta hermoja kuluttavista mietteistä ei aina ole niinkään helppoa.” Samanlainen pohdinta jatkuu läpi kirjan. Tekstit ovat onnistuneet tavoittamaan jotain ihmisyyden ja etenkin nykyihmisen olemassaolon kriisin ytimestä, kaikkea tarjoavan ja pursuavan maailman monimutkaisuudesta.

Pyölniitun ihmisyyttä, työtä ja rakkauttakin käsittelevät ajattomat aforismit antavat paljon ajateltavaa ja kertovat tarkkasilmäisestä ja omaperäisestä ajattelijasta.

Luomisen polku ja lopputulos näkyville

Kirjan luettuani en voi olla ajattelematta, mitä kaikkea Pyölniittu on elämänsä aikana luonut ja miten vähän hänestä kuitenkin tiedämme. Tämä keksijä, maanviljelijä, itse oppinut luonnontieteilijä ja kirjailija ryhtyi kirjoittamaan 18-vuotiaana ja salasi henkiset harrastuksensa perheeltään. Elämänsä aikana hän tuotti toistakymmentätuhatta arkkia päiväkirjaa, esseitä, keksintöjä ja laskelmia. Siskojensa kanssa elänyt rohkea ajattelija sai jo elinaikanaan lempinimen ”Paimion viisas”.

Pyölniittu on yksi esimerkki siitä, mitä kaikkea ihmeellistä ihminen osaa, mitä luovuus, uteliaisuus ja siitä syntyvä tekeminen voi synnyttää. Mietin miten, sekä Pyölniitun elinaikana, että nykyään, luovuutta, kekseliäisyyttä ja omien voimavarojen olemassaoloa ja suuntaamista tulisi rohkaista, kannustaa ja tunnistaa. Uutta luovan ihmisolennon tekeminen vaatii aina oman polkunsa luomista ja kulkemista. Se on useimmiten myös yksinäistä ja rankkaa työtä. Kekseliään ihmisolennon luovuus ja aikaansaannokset ansaitsevat tulla nähdyksi ja koetuksi. Avartavaa ja tärkeää on myös nähdä, millainen polku on luomisen lopputulokseen johtanut. Pyölniitun sanoin: ”ei saa kulkea virran mukana vain sen vuoksi, ettei vastavirtaan voi kulkea.”