Hieno titteli ja ylevä tavoite – Executive in Residence

Kun kerron, että olen Executive in Residence Aalto-yliopistossa, toiset katsovat hieman hämmentyneenä ja toiset hymyilevät vinosti: oletpa keksinyt hienon tittelin.

Sitten saa selittää: No, en ole sitä itse keksinyt. Yliopisto ottaa tällaiseen tehtävään henkilöitä, joilla on pitkä kokemus ja tuntemus elinkeinoelämästä. Tehtävän sisältö vaihtelee laitoksen ja henkilön mukaan.

Minun tehtäväni on olla mukana projektissa, jossa kerätään rahoitusta kaupan professuuriin. Lisäksi osallistun Markkinoinnin laitoksen ja yritysten välisen yhteistyön kehittämiseen ja jonkin verran opetukseen.

On ollut virkistävää palata opiskeluaikojen jälkeen yliopistomaailmaan, ja totta kai humanistille Kauppakorkeakoulu on juuri oikea paikka. Opiskelin aikanani Jyväskylän yliopistossa pääaineenani kulttuuriantropologia. Mielenkiintoista on sekin, että nyt antropologian osallistuvan havainnoinnin menetelmät ovat mukana myös markkinoinnin tutkijoiden työkalupakissa. Niin ei ollut 70-80 -lukujen vaihteessa.

Akateeminen vapaus on yliopiston keskeisiä periaatteita ja erottaa selvimmin yliopiston yritysmaailmasta ja edunvalvonnasta. Se erottaa sen myös mediasta, vaikka sielläkin (kustantajan) sananvapaus on jakamaton lähtökohta. Silti kaupalliset arvot ovat läsnä.

Akateeminen vapaus muuttaa yliopiston johtamisen omanlaisekseen, koska lähtökohta on tutkijoiden riippumattomuus. Se on sen voima ja joskus haaste. Se ei kuitenkaan sulje pois yritysyhteistyötä. Päinvastoin. Olen ollut positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon Kauppakorkeakoululla ja Markkinoinnin laitoksella tehdään yhteistyötä yritysten kanssa. Erilaisia yhteistyöprojekteja on lukuisia ja uusia avauksia on varmasti tulossa.

Yliopistot ja yritykset tarvitsevat toisiaan. Yritykset voivat tuoda opetukseen käytännön esimerkkejä ja haasteita, joilla opiskelijat voivat testata teorioiden toimivuutta elävässä elämässä. Samalla yrityksille tarjoutuu tilaisuus löytää parhaat nuoret lahjakkuudet viemään yritystä ja samalla koko toimialaa eteenpäin.

Mutta on myös toisinpäin: Ne alat ja yritykset, joiden suhteet yliopistoon ovat hyvät ja toimivat, hyötyvät paljon. Eri alojen yhteiskunnallinen arvostus on osaltaan kiinni siitä, kuinka paljon niitä opetetaan ja tutkitaan yliopistoissa ja miten tutkijat niitä kommentoivat julkisuudessa.

Asiantunteva julkinen keskustelu tuo alalle uskottavuutta ja nostaa sen vahvemmin päättäjien ja median agendalle. Teknologiateollisuus on tästä hyvä esimerkki. Sen panostukset yliopistomaailmaan näkyvät.

Kauppa ja palvelut ovat harmitelleet sitä, että talouspolitiikan päätöksenteossa vientiteollisuus on aina ollut ykkönen. Palvelut nousevat keskusteluun vain, jos ne ovat teollisuuden palveluita, ei kuluttajille suunnattuja palveluita.

Tässä olisi yliopistoille sekä kaupalle ja palveluille yhteinen haaste: Koska palveluiden merkitys kasvaa, ne pitää nostaa näkyvästi talouspolitiikan agendalle, jotta Suomen elinkeinorakenne monipuolistuu. Tavoite ei onnistu yksin kummaltakaan, siihen tarvitaan molempia.