Digiloikkaajan päiväkirja

Maanantai

Pääsiäinen. Tänään ei tarvitse olla koneella, mutta osa päivästäni kuluu sen parissa silti. On paljon tehtävää ja selvitettävää – harrastusmielessä. Kirjoitan futisblogiani ja laskeskelen sitä varten tilastoja. Ensimmäisen kerran olen myös innostunut e-kirjoista! Miksi ihmeessä enää vaivaudun odottamaan kirjani toimitusta, kun kerran voin lukea sen heti? Hintakin on halvempi. Naapurin kanssa pihalla jutellessa huomaan, että aika moni on lomautettu. Olen siis tyytyväinen, kun huomenna alkaa työviikko.

Tiistai

Uusi viikko, uudet palaverit, sama vanha kaava. Palaveri alkaa perinteisin huudoin ”kuuluuko mun ääneni?”. Säädän kuulokkeitteni ääntä pienemmäksi ja odotan kokouksen alkua. Selkääni särkee, eikä ole edes vielä toinen työpäivä. Otan aamupalaverin jälkeen lisää kahvia ja tilaan kotiinkuljetuspalvelun kautta lounaaksi itselleni sushia. Kerran viikossa pitää saada sitä, en pärjää ilman. Tulee työkavereita ikävä: heidän kanssaan tämäkin maistuisi paremmalle.

Keskiviikko

Lunta. Katson ulos ja näen vain lunta. Päivitän Facebookiin keski-ikäisen aikuisen tavoin tyrmistykseni säästä. Sosiaalinen mediakin tuntuu näinä aikoina hieman sosiaalisemmalta kuin ennen. Kukaan ei kehuskele olevansa Bahamalla nauttimassa auringosta. Ei ole myöskään kuvia upeista futismatseista tai konserteista, joihin et saanut lippuja, eikä päivitystä juhlista, joihin sinua ei kutsuttu. Olemme kaikki kävelyllä ulkona, leipomassa tai teams -palaverissa. Voin jakaa tuskani somessa ja kaikki ymmärtävät.

Torstai

Kiire. Sähellän etäkokouksesta toiseen ja olen tyytyväinen, kun ne ovat ohi. Valiokuntamme puheenjohtaja toteaa ääneen, että 1,5 tunnin keskittyminen teams-kokouksessa on paljon vaadittu ja huomaan sen. Alussa kokoukset olivat lyhyitä ja tehokkaita, nyt en ole enää niin varma. Osa on, osa ei. Toisaalta kokouksissa on ainoa mahdollisuus jutella ihmisten kanssa. Siihen ei vain tunnu olevan ikinä aikaa. Metakeskustelut jäävät pois. Mietin, jääkö niiden vuoksi olennaista tietoa saamatta.

Perjantai

Viimeiset etäkokoukset ja kirmaan viikonlopun laitumille kuin nuori varsa. Tosiasiassa siirryn vain keittiöstä olohuoneeseen. Viikonloputkin tuntuivat ennen paremmilta. Tosin siirtymä töistä kotiin on lyhyempi.

Viikonloppu

Olen löytänyt futisdatasivuston tarjoaman nettikurssin ja aikaa menee sen ahmimiseen. Paras kurssi, mitä olen koskaan käynyt! Ainakin innostuksesta päätellen. Käyn myös perheen kanssa ulkona, teen kotona saliohjelmaani (soveltaen) ja nautin vapaasta ajasta. Lapseni leikkii videopuhelun avulla serkkunsa kanssa ponileikkejä samalla kun nautin kahvistani katsoen uutta futisdataopetusvideota. Viisi viikkoa sitten tämä kaikki olisi koettu oudoksi. Nyt tämä alkaa tuntua jo normaalilta arjelta.