» Uutishuone » Blogi » Anni Siltanen ja Heikki Holopainen: Työelämä vaatii koulutus- ja osaamistason nostoa

Anni Siltanen ja Heikki Holopainen: Työelämä vaatii koulutus- ja osaamistason nostoa

Anni Siltanen ja Heikki Holopainen

Valtioneuvosto julkaisi syyskuussa kaikkien ministeriöiden yhteisen tulevaisuuskatsauksen. Laajan katsauksen tavoite on tuottaa tilanne- ja kehitysarvioita yhteiskunnan tilasta ja sen kohtaamista haasteista, mahdollisuuksista ja näiden mahdollisista ratkaisuista. Katsaus kattaa käytännössä koko yhteiskunnan toiminnot ja monet siinä tunnistetut haasteet ovat tuttuja: ilmastonmuutos, turvallisuus, ikäluokkien pieneneminen, julkisen talouden kestävyys, oikeusvaltion turvaaminen ja niin edelleen. Vahva yhteinen nimittäjä haasteisiin esitetyissä ratkaisuissa on osaaminen. Sana toistuukin katsauksessa eri muodoissaan yli 190 kertaa.

Koulutus- ja osaamistaso eivät kehity riittävästi

Työelämässä tarvitaan yhä pidemmälle menevää osaamista ja erityisesti jatkuvaa uuden oppimista. Tarve koskee yhtä lailla prosessihoitajaa kuin kvanttitutkijaa. Oman erityispiirteensä kehitykseen tuo se, että korkeakoulutettuja tarvitaan lisää kaikilla toimialoilla. Esimerkiksi EK:n palkkatilastojen mukaan kemianteollisuuden alalla 57 % uusista rekrytoinneista kohdistuu korkeakoulutettuihin. Tällä hetkellä vain 40 % 25-34-vuotiaista on suorittanut korkeakoulututkinnon. Kehitys on junnannut paikallaan 20 vuotta ja OECD-maiden vertailussa Suomi on tipahtanut kärkijoukosta keskikastin alapuolelle. Tulevaisuuskatsauksessa todetaan, että osaamistason lasku ja koulutustason jääminen jälkeen hidastavat talouden uudistumista ja tuottavuuskasvua sekä pahentavat rakenteellista työttömyyttä, ja että kokonaisuudessaan inhimillisen pääoman heikko kehitys muodostaa vakavan uhan talouden elinvoimalle ja yhteiskunnan kehitykselle.

Korkeakoulutuksen osalta teollisuudessa huolestuttaa erityisesti tutkimus- kehittämis- ja innovaatio-osaamisen tulevaisuus. Kansantaloudellisesti tärkeät teolliset ja teknologiainnovaatiot syntyvät vain huippuosaamisella. Innovaatioita taas tarvitaan muun muassa teollisuuden hiilineutraalisuustavoitteiden saavuttamiseen.

Mitä voidaan tehdä?

Korkeakoulutettujen määrää pitää nostaa pitäen samalla huolta koulutuksen kehittämisestä, laadusta ja kohdentumisesta aloille, joilla arvioidaan olevan tulevina vuosina suurinta kysyntää työmarkkinoilla. Tavoite nostaa korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten aikuisten osuus 50 %:iin on laajasti jaettu, mutta toimenpiteitä sen toteuttamiseen on tehty liian hitaasti ja liian vähän. Korkeakoulujen aloituspaikkoja ja niiden rahoitusta osaajatarvealoille pitää lisätä heti ja toteuttaa rahoitus pitkäjänteisesti.

Teollisuuden osaajatarpeet kohdistuvat erityisesti teknillisiin ja luonnontieteellisiin aloihin. Esimerkiksi kemianteollisuus tarvitsee tulevaisuudessakin luonnontieteilijöitä ja insinöörejä sekä näiden alojen tohtorin tutkinnon suorittaneita kehittämään terveydenhuoltoa, teollisuuden prosesseja kestävämmiksi, vastaamaan energiamurroksen ja vaikkapa EU-lainsäädännön vaatimiin tavoitteisiin.

Yksin ei teollisuus tämän osaamisen kehittämiseen pysty. Tarvitaan pitkäjänteistä korkeakouluyhteistyötä niin yliopistojen kuin ammattikorkeakoulujenkin kanssa ja aikaisempaa tavoitteellisempaa kansainvälistä yhteistyötä. Lisäksi on varmistettava, että luonnontieteellis-matemaattinen perusosaaminen on Suomessa riittävän korkealla tasolla.

Korkeakoulujen tutkintokoulutuksen rahoitus pitää kohdentaa nykyistä tehokkaammin niille henkilöille, joilla ei vielä ole tutkintoa. Opetushallinnon tilastopalvelusta havaitaan, että tällä hetkellä yli 10 %:lla korkeakouluopinnot aloittavista on jo vastaavan tasoinen tutkinto kuin se, mitä he ovat tulossa suorittamaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön laatimassa korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategian luonnoksessa todetaan, että normaalia tutkintokoulutusta käytetään sellaisiin aikuisten jatkuvan oppimisen tarpeisiin, joissa lyhyempi tai markkinaehtoinen koulutus olisi toimivampi ratkaisu.

Jatkuvan oppimisen tarpeita voitaisiinkin ohjata pois tutkintokoulutuksesta sillä, että korkeakouluille annettaisiin mahdollisuus periä opintomaksuja toista tai useampaa samantasoista tutkintoa suorittavilta. Maksut voitaisiin toteuttaa joustavasti. Esimerkiksi osaajapula-aloilla vastuuministeriö voisi kuitata opintomaksut myös toisen tutkinnon suorittajilta. Kun jatkuvan oppimisen tarpeet ohjautuvat pois tutkintokoulutuksesta, koulutustaso saadaan nopeammin nousuun ja markkinat jatkuvalle oppimiselle pääsevät kehittymään.

Valoa synkältä kuulostavaan tilanteeseen tuo laajasti jaettu ymmärrys koulutus- ja osaamistason nostamisen tarpeesta. Ratkaisut koulutustason nostoon ovat nykyisen ja tulevien hallitusten käsissä. Keinoista on syytä käydä aktiivista keskustelua elinkeinoelämän ja oppilaitoskentän kanssa.

***

Lue myös perusopetuksen kehittämistä käsittelevä Leena Pöntysen ja Annakaisa Tikkisen yhteisblogi Pirstaleisesta osaoptimoinnista kohti tulevaisuuden sivistyksen perustaa sekä Milka Kortetin ja Jussi-Pekka Roden yhteinen kirjoitus Ammattiosaamisen laatu tehdään oppilaitoksen ja yrityksen yhteistyönä.

Jaa

Seuraa

Anni Siltanen ja Heikki Holopainen

Kirjoittajat työskentelevät koulutus- ja osaamispolitiikan parissa, Anni Kemianteollisuudessa johtavana asiantuntijana ja Heikki korkeakouluista ja kansainvälisyydestä vastaavana päällikkönä Sivistassa.